Ensimmäinen oma kissani EP&EC JoJon Dan-Tabby Albarillo täytti 9.12.2004 10-vuotta!

On vaikeaa uskoa, miten nopeasti vuodet kuluvat. Muistan vieläkin niin elävästi, kun näin Albarillon ensimmäistä kertaa. Jo silloin Alba oli sitä mieltä, että me kaksi kuulumme yhteen. Pieni tassu tarrasi villapaitaani joka kerta häkin eteen mennessäni, sanoen, että ota minut. Tuloksena näyttelyssä oli KPP.
Muutamaa Tertun kanssa puhuttua puhelua myöhemmin sovittiin, että Alba muuttaa meille sijoitukseen.

Viikonloppuna, jolloin Alba meille muutti, jouduin minä olemaan soittokunnan jutuissa Tampereella ja muu perheeni otti Alban vastaan. Sunnuntaina kotiin palatessani, oli unelmieni täyttymys minua vastassa. Alba oli majoittautunut saunaan koko viikonlopuksi, mutta samassa kun hän kuuli minun ääneni, töpsötteli poika minua vastaan. :) Seuraavana päivänä minua odotti viikon matka Saksaan. Voin kertoa, että oli kovin lähellä, etten lähtenyt ollenkaan (äiti pakotti, kun matka oli jo maksettu :) ). Albarillo makasi tavaroitteni päällä, kun pakkasin.. Tuntui aivan hirveältä lähteä. 

Alba on aina ollut todella kiltti, jos ei lasketa niitä villavaatteiden syömisiä eikä tarpeiden tekemisiä sänkyyn.. Alban kanssa on ollut mielettömän helppo reissata ja ottaa mukaan aivan minne vaan. Alba on lennellyt Pori-Helsinki väliä niin useasti, että virkailijat jo molemmissa päissä tunsivat punaisen pojan. Näyttelyreissuilla kun ollaan oltu on Alba tullut aina kaikkien muiden kissojen kanssa toimeen..kenenkään ei ole tarvinnut viettää yötä kylppärissä.. Yhdessä olemme käyneet myös avaamassa terassikauden. :) Näitä juttuja Albiksen kanssa kyllä piisaa.. 

Tuosta Alban kiltistä luonteesta kertoo ehkä myös se, että Alba on aikuisena kollina laitettu näyttelyssä toisen kollin merkkaamaan häkkiin, eikä mitään ongelmia tullut. 
Albis on aina itse ollut siisti kolli, ikinä ei merkannut muualle kuin hiekkalaatikkoon. Siksi herra leikattiinkin vasta 4½-vuotiaana. 

Baabis rakastaa lapsia, silloin kun ohjasin iltapäiväkerhoa, oli Alba myös useasti töissä mukana. Lapset saivat silitellä herraa ihan mistä vaan. Tänäkin päivänä, vaikka Albaa ei oikein näyttelyt enää kiinnosta ja täytyy "marmattaa", niin voin edelleen antaa sen lapsen syliin ja siinä herra on aivan hiljaa.. Näitäkin juttuja on taas niin paljon, että kukaan ei jaksaisi lukea..

Äitini on alusta asti kutsunut Albarilloa Albatolloksi, ehkäpä Albis silloin nuorempana oli hiukan sellaisen oloinen, mutta nykyään herra on huomattavasti viisastunut..mm. osaa jo avata ovet. Mutta kun väri on punatabby, niin se ehkä teille selittää tuon Albatollo-nimityksen.

Nyt Balbis viettelee eläkepäiviään leikkien tyttöjen kanssa. Vaikka ikää on jo täysi 10, niin vauhti ei ole tippaakaan vähentynyt sitten pentuaikojen. Albarillo jaksaa painia ja juosta rallia Nannan kanssa, eikä hermostu, vaikka Nanna ei aina ymmärrä lopettaa. Alba on toiminut molemmille tytöille keinoemona..jopa imettänyt. :) 

Vanhempani aina sanovat, että toivun varmaan kaikkien muiden (jopa ihmistenkin) kuolemasta paitsi Alban..Tämä taitaa olla täysin totta, mutta vielä onneksi ei ole aika miettiä sitä.

KIITOS Terttu tästä uskomattoman upeasta pojasta..en saa ikinä toista samanlaista! 

Etusivu